Muutamien miehistömuutoksien ja kolmen demon jälkeen Elixir julkaisi omakustanteisen ensisinglensä Treachery (Ride Like The Wind). Kerrang!-lehdessä singlen päätyi arvioimaan eräs Ronnie James Dio, kommentoiden bändin muistuttavan hieman Iron Maidenia, sekä todeten “Not that bad, really”.
Positiivisen palautteen ansiosta Elixir uskaltautui vuonna 1986 äänittämään ensimmäistä täyspitkäänsä, joskin lainarahan turvin. Bändin oman Elixir Records -levymerkin kautta julkaistu omakustanne sai nimekseen The Son Of Odin. Levy oli erityisesti kriitikoiden mieleen ja keräsi heiltä järjestään positiivista palautetta. Valitettavasti tuohon aikaa Heavy-maailma näin muuten ei enää kauheasti arvostanut perinteistä Heavy Metalia uusien alatyylien kehittäessä skeneä kohti äärirajojaan, ja täten kaupallinen menestys jäi Elixiriltä saavuttamatta. Tästä huolimatta Elixir jatkoi vielä muutaman vuoden ahkeraa keikkailua, kunnes sisäiset riidat alkoivat nakertaa yhtyettä ja bändi lopulta lopetti. Ennen loppua ehti kuitenkin ilmestyä vielä yhtyeen toinen täyspitkä, Lethal Potion, jossa oli rummuissa muuan Clive Burr. Elixir kuitenkin palasi yhteen vielä vuonna 2001, kunnes lopetti jälleen vuonna 2012.
The Son Of Odin sijoittuu musiikillisesti NWOBHM-liikkeen ja 80-luvun loppupuolen kovaa vauhtia kehittyvän Heavy Metalin välimaastoon. Levystä huomaa, että vuosikymmenen alusta on jo edetty ja uusia keinoja kokeillaan rohkeasti. Omakustanteeksi albumin saundit ovat varsin hyvät, ainoastaan vokaalit voisivat olla vähän paremmin esillä. Useimmat levyn kappaleista tuntuvat koostuvan parista pääriffistä, joita toistetaan ahkerasti biisin aikana. Mutta onneksi nämä riffit tuppaavat olemaan sen verta hyviä, että toisto toimii todellakin tehokeinona ärsyttämisen sijaan. Maiden-vertauksia en itse varsinaisesti ymmärrä - ne pikemminkin hämmentävät tässä yhteydessä. Ehkä jotain samaa henkeä Maidenin kanssa sävellyksistä löytyy, mutta varsinkin laulumelodiat eivät vertailuihin istu.
Elixirin suurin hitti on jo mainittu demolla ja singlenäkin julkaistu kappale Treachery (Ride Like The Wind). Eikä syyttä, sillä kyseessä on heittämällä albumin paras raita. Tämän kappaleen ohessa levyn parempi materiaali tuntuisi muutenkin löytyvän B-puolelta, joka esittelee useampiakin hienoja sävellyksiä. Vastapainona Treacherylle mainittakoon B-puolen päättävä levyn nimikkokappale, The Son Of Odin, joka nimelleen sopivasti on hitaampi ja varsin eeppisissä tunnelmissa etenevä kuusiminuuttinen.Tämä on myös toinen levyn kahdesta koskettimilla höystetystä kappaleesta.
The Son Of Odinin alkuperäispainosten hinta osuu tällä hetkellä noin 50 - 70 euroon, mutta saattaa olla laskusuunnassa hiljalleen, sillä syyskuussa 2013 High Roller Records julkaisi albumin uusiksi. Tässä kahden vinyylin uusintajulkaisussa on levyllinen lisämateriaalia: demoja, liveä sekä Treachery (Ride Like The Wind) -single. Ilmeisesti uusintapainos on kuitenkin jo käymässä vähiin, mutta ainakin tätä kirjoittaessa The Son Of Odinia saa saksalaiselta High Rollerilta (mustaa ja kirkasta vinyyliä) ja kotimaiselta Swamp Musicilta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti