Levyn avaava Electric Woman on aika kesy Hard Rock -kappale, jota on maustettu hieman syntetisaattorilla. Tätä seuraava Liar onkin huomattavasti mielenkiintoisempaa progressiivista Rockia. Kolmas raita I Who Have Nothing onkin jo Pink Floyd -tyyppistä progeilua. Kappaleessa tunnelmaa luodaan syntetisaattorin sijaan oikealla pianolla sekä huilulla. Tämä on A-puolen selvästi vahvin kappale. Juuri kun puolen päättävän No No Neverin olettaa palaavan taas suoraviivaisemman Hard Rockin pariin, niin seesteinen väliosa yllättää. Sen jälkeen vauhti palaa soolo-osuuksien myötä, joista varsinkin syntetisaattorisoolot ovat komeita!
B-puoli koostuu kahdesta kappaleesta muodostuvasta kapteeni Lanen tarinasta. Tarina alkaa tyhjänpäiväisen balladin, Captain Lane, muodossa, jonka musiikillinen arvo ei ole kovin suuri. Balladi varoittaa Lanea, että naimakaupan myötä saatu kapteenin arvo ei tarkoita, että merielämä olisi häntä varten. Vaan kuinkas kävikään, merillehän sitä lähdetään. Sää näyttää hyvältä kunnes pilvet alkavat kerääntyä ja myrsky yllättää. Käsky käy hylätä alus, mutta pelastusveneet jumiutuvat ja mastot halkeavat. Sata miestä yli laidan, katoavat yksi kerrallaan hyiseen veteen kapteenin silmien edessä, kunnes lopulta hänkin näkee pinnan kaikkoavan. Kyseessä on kolmetoistaminuuttinen eeppinen, tunnelmallinen ja synkkä mestariteos, levyn nimikkokappale The Lull Before The Storm. Kappale yhdistää kauniisti yhtyeen polveilevan progressiivisen otteen 70-luvun lopun kovaa vauhtia kehittyvään Heavy Metaliin. Tämä kappale on syy siihen, miksi albumi liitetään NWOBHM-liikkeeseen.
Huutokaupoissa The Lull Before The Stormin hinta näyttäisi riippuvan täysin siitä, että onko joku progekeräilijä iskenyt silmänsä levyyn. Hieman riippuen kunnosta ja liitteen läsnäolosta levyn hinta voi päätyä mihin tahansa 25 ja sadan euron välillä. Kunhan ei hätäile, niin hyväkuntoisen yksilön liitteellä voi saada n. 40 eurolla.