Seitsemäntuumainen Silverhawk EP on ruotsalaisen vuonna 1979 perustetun Crystal Priden omakustanteinen ensijulkaisu vuodelta 1982.
Silverhawk sisältää kolme kappaletta osittain 70-lukuun nojaavaa Heavy Metalia Doom-vivahteilla. Kokonaisuuden täydentää upean heleä-ääninen laulajatar Sussie Christensen. Jotkut kehuvat tätä parhaaksi ruotsalaiseksi seiskatuumaiseksi - ainakin minä olen juuri tätä mieltä!
EP:n A-puolelta löytyy seitsemänminuuttinen Silverhawk, joka alkaa hieman Purple-maisella introlla kiippareineen. Introsta lähtee verkkainen ja hyvin raskas riffi, jota seuraa eteerisempää tunnelmointia ja laulajatar Christensenin esiintulo, ja vielä toinen doomahtava riffi. Näillä elementeillä vuorotellen Silverhawk etenee pitkälle, kunnes kahden minuutin kohdalla tempo nousee uusiin sfääreihin kertosäkeeseen valmistauduttaessa. Tämä monipuolinen “eepos” on todellakin skandinaavista Heavy Metalia parhaimmillaan.
B-puolen avaava Sharon on melodinen, melankolinen ja hieman folkahtava Heavy Rock -kappale. Tässä kappaleessa on paljon sellaista, johon viimevuosien Witchcraftit ja muut retroilevat tai okkultistiset Rock-yhtyeet ovat pyrkineet.
EP:n lopusta löytyy vielä viisiminuuttinen Song For Jeanne D’Arc. Tämä kappale on kuin esisoittoa Candlemassin muutamaa vuotta myöhemmin tunnetuksi tuomalle eeppiselle Doom Metalille. Pari simppeliä riffiä, joita täydennetään hieman lumoavilla koskettimilla, sekä Christensenin upealla äänellä - kääntöpuoltaan konstailemattomampaa, mutta yhä erinomaista Heavy Metalia.
EP:n myötä Crystal Pride sai levytyssopimuksen Mill Recordsille. Huhujen mukaan sopimuksen ehtoihin kuitenkin kuului, että EP:n tuhannen kappaleen painoksen myymättömät kopiot täytyi tuhota. Niin tai näin, äänite oli pitkään harvinainen ja hinta sen mukainen, kunnes vinyylilaatikoita löytyi varastojen kätköistä. Ilmeisesti tuhoamiskäskyä ei oltukaan toteutettu, ja hyvä niin! Piilossa olleet kopiot päätyivät jälleen saataville, ja nykyisin uudenveroisen yksilön hinta liikkuu noin 35 eurossa.
Sopimuksen myötä vuonna 1984 ilmestyi Crystal Priden ainoaksi jäänyt täyspitkä albumi. Valitettavasti se ei kuitenkaan yllä tämän EP:n tasolle, vaikka ihan hyvää, joskin hieman kevyempää, Heavy Rockia tuo LP onkin.
