Huhtikuun viimeisenä viikonloppuna tuli jälleen vierailtua Saksan Königshofenissa. Tuon pienen kyläpahasen laidalla olevassa urheiluhallissa järjestettiin 17. Keep It True -festivaali. Kyseinen festivaali on erikoistunut 80-luvun Heavy Metalin siihen osaan, joka suurelta yleisöltä on jäänyt paitsioon, ja etenkin vanha US Metal tuntuu olevan saksalaisten suosiossa. Festivaali on kerännyt jo melkoisen määrän vakikävijöitä ja liput seuraavan vuoden festivaaleille myydään noin yhdeksänkymmentäprosenttisesti heti niiden tullessa saataville kuluvan vuoden festivaaleilla, vaikka seuraavan vuoden artisteista on tiedossa vasta jokunen. Tällä kertaa mukana raportoimassa myös toveri Ville H.
Tänä vuonna ensimmäisenä katsottavana toimi kotimainen Ranger. Rangerin toimivuus suurella lavalla ja vieraalla maaperällä hieman epäilytti etukäteen, mutta turhaan. Vaikka soittoaika oli varhainen 13:00, niin paikalla oli yllättävän hyvin yleisöä, joka tuntui myös tuntevan yhtyeen materiaalin - varsinkin Touch Of Death ja sen jälkeinen Supreme Evil saivat kovasti elämää yleisöön. Pariin kertaan lavan edustalle muodostui pieni pittikin, mikä on harvinaista näillä festivaaleilla.
 |
| Ranger |
Vain demoja 80-luvun alussa julkaissutta Deep Machinea odotin mielenkiinnolla, mutta heidän settinsä meni täysin ohi levydiilerien valikoimia selatessa. En edes tunnistanut heidän olevan lavalla missään kohtaa.
Battleaxe oli tämän vuoden NWOBHM-veteraaneista selvästi parhaassa kunnossa. Vaikka alkuun hieman pelottikin setin alkaessa uuden helmikuussa ilmestyneen albumin jollain tusinaraidalla, niin toisena biisinä tulleen Ready To Deliverin ja sen jälkeisen Power From The Universen kohdalla oli selvää, että Battleaxe todellakin on yhä iskussa. Harmillisen lyhyt setti painottui aika paljon uuteen albumiin ja täytyy myöntää, että kyllä sieltäkin ihan hyviä biisejä tuntuisi löytyvän. Ainakin albumin nimikkokappale Heavy Metal Sanctuary ja Hail To The King olivat livenä hyviä. Enemmän olisin silti kaivannut 80-luvun materiaalia, ainakin nyt yhtyeen nimeä kantavan kappaleen.
 |
| Battleaxe |
Flotsam & Jetsamia en ole koskaan mahdottoman paljon kuunnellut ja odotukset keikan suhteen olivat olemattomat, mutta he onnistuivat yllättämään positiivisesti kahteen ensimmäiseen albumiinsa keskittyneellä spesiaalikeikallaan. Täytyypä kaivaa nuo levyt jostain tarkempaan kuunteluun.
 |
| Flotsam & Jetsam |
Perjantain pääesiintyjä sen sijaan oli festivaalin odotetuin yhtye, eli Jag Panzer yhtyeeseen jälleen palanneen Joey Tafollan kanssa soittamassa koko Ample Destructionin. Ja tämä veto jopa ylitti kaikki sille asetetut odotukset! Kaikin puolin täydellinen keikka, jota ei voi tarpeeksi ylistää. Kappaleet soitettiin hieman nopeammin ja Harry Conklin tuntui käyttävän ylärekisteriään runsaammin kuin albumilla. Encorena kuultiin vielä yhtyeen toiseksi albumiksi aikoinaan suunnitellun Chain Of Commandin nimikkokappale sekä suhteellisen yllättävä lainakappale Fast As A Shark. Lieni jonkin sortin lahja saksalaisyleisölle, mutta toimi silti hienosti Jag Panzerin käsittelyssä.
 |
| Jag Panzer |
Festivaalin positiivisiin yllätyksiin kuului myös Deceased, joka on tullut aiemmin sivuutettua jämäluokan Death/Thrash-kuriositeettina. Tämä voi johtua siitäkin, että laulaja King Fowleyn toinenkaan projekti, October 31, ei ole koskaan tehnyt kovin suurta vaikutusta. Mutta täytyy ehdottomasti tutustua Deceasediin hieman paremmin. Tulipa keikan lopussa vielä varsin ärhäkkä cover Venomin Black Metalista!
Persian Risk oli toinen viikonlopun kiinnostavista vanhoista NWOBHM-nimistä. Yhtye on yhä oikein hyvässä soittokunnossa ja laulaja Carl Sentancen ääni on yhä upeassa kunnossa. Ongelmana on vain aina ollut kappalemateriaalin epätasaisuus: osa biiseistä on täysin turhaa pehmoilua. Tokan singlen A-puolena julkaistuun upeaan Ridin’ High -kappaleeseen asti keikkaa jaksoi seurata lavan edustalta, sen jälkeen rupesi olut kiinnostamaan enemmän.
 |
| Persian Risk |
Atlantean Kodexin eeppinen Doom ei ole koskaan kuulunut suosikkeihini, mutta täytyy sanoa, että livenä yhtye kuulosti todella hyvältä.
-------
Atlantean Kodexia odotin mielenkiinnolla, sillä vaikkei yhtyeen materiaali ensimmäistä “The Pnakotic Demos” -EP:tä lukuunottamatta ollutkaan kunnolla tuttua, on tämä ensituotos niin vakuuttava että bändin näkeminen lavalla kiinnosti todella. Show ei tosiaankaan pettänyt, vaikka materiaali painottuikin myöhempiin “The Golden Bough” ja “The White Goddess” -levyihin. Atlantean Kodex tuntuu kasvaneen sävellystensä suhteen myöhäisempään materiaaliin tultaessa, ja keikasta olisi varmasti saanut vielä enemmän irti mikäli tämä tuotanto olisi ollut entuudestaan tuttua. Saksalaisyleisöön keikka puri täysillä, ja oli hienoa nähdä Tauber-Frankenhalle puoleenväliin asti täynnä kertosäettä täysillä mukana laulavia hevifaneja. Oma kohokohtani oli livenä raaemmalta kuulostanut, ensi-EP:n avaava From Shores Forsaken, joka kajahteli todella komeasti. Jäänkin odottamaan seuraavaa keikkaa innolla, ja tätä ennenhän ehtii vielä hyvin tutustua bändin uudempiin levyihin.
(Ville H)
-------
Metal Churchistä en ole koskaan pitänyt, enkä pidä vieläkään. Äärimmäisen tylsä keikka, jolla sain taistella tosissani pysyäkseni hereillä.
-------
Festarin kolmesta eniten odottamastani bändistä (Jag Panzer, Atlantean Kodex, Metal Church) Dark Angelin tilalle vaihdettu Metal Church oli se, jota kohtaan asetin ennakkoon suurimmat odotukset. Yhtye soitti vuoden 2013 alussa 70 000 Tons of Metal -risteilyllä läpi koko debyyttialbuminsa, joka oli teini-ikäiselle itselleni se levy, josta alkoi tutustuminen 80-luvun vähemmän tunnetun hevimusiikin pariin. Varovaisin mielin toivoin samanlaista settilistaa myös KIT-keikalta, jonne tuon debyytin läpi soittaminen olisi, edellispäivän Jag Panzerin esimerkkiä seuraten, sopinut mitä erinomaisimmin.
Toisin kuitenkin kävi. Lupaavan Ton of Bricks/Start the Fire -alun jälkeen ilmoille tärähti uusimman “Generation Nothing” -levyn nimikkoraita, joka ainakin näin keikalla ensi kertaa kuultuna vaikutti todella mitäänsanomattomalta. Tämän perään soitetut The Dark ja A Light in the Dark -biisit nostivat hieman tunnelmaa, mutta keikka lähti uudelleen kunnolla käyntiin vasta synkän mutkikkaan “Blessing in Disguise“ -levyn aloittavan Fake Healerin myötä. Tähän perään kuultiin vielä samalta levyltä Badlands, minkä jälkeen keikan kohokohtana yhtye veti debyytiltä balladin Gods of Wrath. Tämän jälkeen palattiin uuden materiaalin pariin muutaman kappaleen ajaksi, kunnes “The Dark” -levyn Watch the Children Pray:n kautta päästiin nimikkolevyn aloituskaksikkoon Beyond the Black / Metal Church. Ehdin jo toivoa, että tästä seuraisi enemmänkin samaa herkkua, mutta yhtye liukeni nimikkokappaleensa jälkeen lavalta, ja palasi vetämään encorena Highway Starin (miksi) sekä täysin yhdentekevän The Human Factorin, jonka myötä keikka ja Keep it True 2014 päättyivät.
Soittopuolella Metal Churchista ei ole juurikaan huomautettavaa. Bändi soitti hyvin, ja Ronny Munroe veti alkuperäisvokalisti David Waynen aikaisten kappaleiden raspikiekaisut asiantuntevasti, muttei kuitenkaan onnistunut tavoittamaan Waynen äänen mielipuolisuutta. Muutoinkin esiintymisestä paistoi läpi tiukka rutiini, mikä jäi harmittamaan, sillä yksi Keep it Truen hienoimmista puolista itselleni on ollut lavalla olleista yhtyeistä paistanut vilpitön soittamisen riemu ja ilo, joka jäi näin ammattimaisen oloisesta show’sta puuttumaan. Keikan jaksoi kuitenkin seurata loppuun asti ja hoilata äänensä käheäksi nimikkokappaleen ja Gods of Wrathin tahdissa. Homer Simpsonin sanoin: good, but not great.
(Ville H)
-------
 |
| Metal Church |
Vuoden 2015 esiintyjiä paljastettiin jo useita, ja julisteessa komeilleet nimet kuten Exciter (alkuperäisellä kokoonpanolla) ja Fist riittivät hankkimaan lipun myös ensi kerralle. Myös Conklinin äänestä pääsee nauttimaan ensi vuonnakin, silloin Titan Forcen riveissä. Muita tässä vaiheessa varmistuneita yhtyeitä ovat mm. Uli Jon Roth, Riot, Shok Paris, M:pire Of Evilin Venom-setti erikoisvieraan kanssa (olisipa kyseessä Cronos!) ja Mausoleum Gate. Vuoden 2015 festivaali myytiin loppuun ennätyksellisesti viikossa.
