Triarchy on kotoisin Iso-Britannian Kentistä, ja vuonna 1979 julkaistulla debyyttisinglellään, "Save The Khan", se oli mukana NWOBHM-liikkeen ensimmäisessä aallossa. Julkaisunsa aikoihin single sai hyvää palautetta, nousi Heavy Rock -listoille ja sai jonkin verran radiohuomiotakin mm. Tommy Vancelta, mutta valitettavasti isot levy-yhtiöt eivät koskaan noteeranneet yhtyettä. Triarchy julkaisi vielä toisen singlen vuonna 1980 ja vaipui hiljalleen NWOBHM-historiaan.
Triarchy kuului NWOBHM-liikkeen siihen laitaan, jonka mielestä analogisyntetisaattori on hieno laite. Täten ei ehkä olekaan ihme, että yhtyeen rumpali, Mark Newbold, kertoi High Roller Recordsin haastattelussa yhtyeen jäsenten viihtyneen enemmän mm. Ultravoxin kuin monien Heavy-bändien keikoilla.
Alkuun singlen A-puoli, Save The Khan, jää paremmin mieleen hivenen haikealla, tarttuvalla kertsillään, mutta useamman kuuntelukerran jälkeen B-puoli, Juliet's Tomb, on noussut omaksi suosikikseni. Molemmilta puolilta löytyy kuitenkin hyvin omanlaistaan tunnelmaa syntetisaattorien ja myöhäisemmästä NWOBHM-kaanonista hieman poikkeavien sävellysten ansiosta. Lyriikoista taas huokuu tietty melankolisuus, kun A-puolella mongolisoturit taistelevat tataariarmeijaa vastaan eikä miehiä säästellä ja B-puolella nuori Juliet riistää henkensä.
Singlen ensimmäinen omakustannepainos julkaistiin siis vuonna 1979. Painoksen koko oli 1000 kappaletta, joista rajoitettu osa sisälsi kuvakannen. Toinen painos, kooltaan 500 kappaletta, julkaistiin vuonna 1980 ilman kuvakantta Bullet Recordsin toimesta. Ensimmäinen painos liikkuu tällä hetkellä huutokaupoissa 60 - 80 eurolla, toista painosta näkee välillä hieman päälle parinkympin.
Perinteinen Heavy Metal ei ole Suomessa ollut erityisen suosittua hetkeen mitattuna uusien bändien määrällä, mutta viime vuosina näitä on onneksi muutama tullut. Näistä Mausoleum Gate Kuopiosta on nyt saanut uuden seiskatuumaisen valmiiksi. Tätä tulikin jo odoteltua, joten tarkempi analyysi on paikallaan.
Menon nimi on siis perinteinen Heavy Metal, bändin omin sanoin obscure-sellainen. Pitääkö lupaus?
A-puoli, Obsessed By Metal, on menevämpi kappale, jossa on sopivan helposti mieleenjäävä kertsi. Jos ei muuta, niin ainakin tämän osaa huutaa keikalla mukana. Edeltävällä demolla nopeat biisit olivat ehkä hieman ontuvia, mutta nyt on parannettu roimasti tällä alueella. Lisämausteena hammond-urku tuo kivan, omankuuloisen sävyn. Joskin hammondia säästellään ehkä hieman turhaan. Mielellään sitä kuulisi enemmänkin, varsinkin sopivan härskisti toteutettuna!
Jotenkin minun mielessä ensimmäiset mielleyhtymät tästä kappaleesta osoittavat 80-luvun alun ruotsalaisiin nimiin, kuten Heavy Load, Gotham City, Torch ja Overdrive. Hieman enemmän kun näitä jäi miettimään, niin ehkä Overdrivea ollaan lähimpänä.
B-puoli, Infernal, alkaa hivenen aavemaisesti, kasvaa eeppiseksi hidasteluksi ja huipentuu tempon nousuun reippaasti ylöspäin ikään kuin lopulliseksi kliimaksiksi. Yhtye on yhä parhaimmillaan tunnelmallisten, Doom Metalin ja Heavy Metalin rajaa rikkovien sävellysten kanssa. Itse jäin aika kovasti koukkuun juuri tähän B-puoleen ja Infernal on soinut läpi useamman kerran jo pelkästään tämän tekstin kirjoituksen ja muokkauksen aikana. Jos tätä tahtoo johonkin muuhun yhtyeeseen verrata, niin ehkäpä The God Behind The God -aikainen Spiritus Mortis voisi olla lähellä samoja tunnelmia.
Vastaus aiempaan kysymykseen on kyllä. Julkaisusta kuultaa läpi hienosti 80-luvun "obscure" Heavy Metal, tai "käppähevi", toteutettuna varsin hyvällä maulla. Ilmeisesti yhtyeellä on tarkoituksena äänittää täyspitkä syksymmällä ja ainakin tämän seiskan perusteella odotukset älppärin suhteen ovat kovat.
Julkaisua on saatavilla ainakin Äxästä ja sähköpostilla osoitteesta Semistimiinuksella ät gmail.com.
Syy tähän koko blogin lopulliseen toteutumiseen löytyy tästä arviosta, jossa murskataan Bitch aivottomaksi tusinabändiksi. Eiväthän yhtyeen äänitteet mitään ylivoimaisia klassikoita ole, mutta varsin hyviä biisejä heiltä löytyy useampi. Täytyy siis kirjoittaa vähän kahdesta ensimmäisestä julkaisusta itse, että tulee kunnollista. Perkele.
Bitch on siis kotoisin Los Angelesista ja he julkaisivat 80-luvun aikana kolme albumia ja yhden EP:n. Lisäksi yhtyeen laulaja Betsy Bitch julkaisi yhden soololevyn vuonna 1988. Yhtyeen lyriikat keskittyvät enimmäkseen pikkutuhmasti seksiin, varsinkin S/M-sellaiseen, ja sama teema nähdään myös keikoilla nahka-asuissa, ruoskissa ja kuullaan välispiikeissä.
Musiikillisten ansioidensa lisäksi Bitch on muutenkin osa Heavy Metal -historiaa, sillä he olivat mukana Metal Blade -levy-yhtiön ensimmäisellä julkaisulla, Metal Massacre -kokoelmalla (MBR 1001). Samaten yhtyeen ensimmäinen EP, Damnation Alley (MBR 1002), on Metal Bladen toinen julkaisu. Eikä yhtye liity vain Metal Bladen historiaan, vaan linkki löytyy myös erääseen saksalaiseen levy-yhtiöön nimeltä Noise. Nimittäin kataloginumeroa N 001 kantaa albumi Bitch - Be My Slave.
Damnation Alley 12" (1982)
Tässä on sellainen äänite, jossa julkaisun nimi ja kansikuva sopivat täydellisesti yhteen. Kannessa on siis lähikuva yhtyeen laulajan, Betsy Bitchin, rintavaosta ja alla teksti Damnation Valley...
Tällä EP:llä yhtye tuntuu vielä hieman hakevan omaa linjaansa. A-puolen materiaali kuulostaa hivenen NWOBHM-vaikutteiselta. Ihan hyviä biisejä, mutta yksikään ei oikein kunnolla erotu seasta tai jää päähän. B-puolella on jo viitteitä tulevasta. Puolen avaa äänitteen nimikkoraita ja tässä alkaa löytyä se Bitchin oma tyyli. Tiukkaa Heavy Metalia tarttuvalla kertsillä. Puoli jatkuu vähän rokkaavammalla kokeilulla, jolla on kai yritetty saada jalkaa radioasemien ovenrakoihin. Puolen viimeistelee jo Metal Massacre -kokoelmalta tuttu erinomainen Live For The Whip. Tämä on uudestaan äänitetty versio ja yhdessä Damnation Alleyn kanssa julkaisun parhaat raidat, jotka päätyivät myöhemminkin yhtyeen keikkavakioiksi.
Be My Slave LP (1983)
Levyn A-puoli on Bitchiä parhaimmillaan. Levy starttaa ripakasti kaksikolla Right From The Start ja Be My Slave. Nämä jatkavat oivasti sitä linjaa, joka edeltävän EP:n nimikkoraidassa oli löydetty. Kolmas kappale, Leather Bound, on A-puolen ainut keskinkertainen biisi, joka minua lähinnä ärsyttää "leather, leather, leather bound" -toistojen vuoksi. Ilman näitä tämäkin olisi varsin kelvollinen biisi. Levyn parhaaksi raidaksi nousee A-puolen päättävä Save You From The World eeppisyydellään ja pienillä power ballad -fiiliksillään. Toimii!
Tosin lisättäköön vielä, että Noise-painoksella tämä ei olekaan A-puolen viimeinen biisi, vaikka biisilistassa näin väitetäänkin, vaan tältä painokselta löytyy vielä Live For The Whip ylimääräisenä yllätyksenä.
Valitettavasti B-puoli ei yllä A-puolen tasolle. Puoli alkaa vielä ihan kivasti Heavy Metal Breakdownilla, joskin sekään ei vedä vertoja kääntöpuolen materiaalille. Ja sitten alkaakin se varsinainen alamäki muutamalla täysin turhalla biisillä. Puolen lopussa taso onneksi vielä nousee ihan kohtalaiseksi, mutta päällimmäiseksi tuntemukseksi jää silti, että täytebiisejähän tältä puolelta enimmäkseen löytyy.
Jos julkaisu olisi kutistettu EP:ksi, tuloksena olisi ollut erinomainen äänite. Nyt tuloksena on ihan hyvä levy, joka kokonaisuutena on epätasainen. Tämän vuoksi oma kuuntelu on jäänyt melkein kokonaan pelkkään A-puoleen. Mutta jo sen takia tämä onkin hankinnan arvoinen levy, jos US Metal maittaa.
Uusintajulkaisu
Tuore Be My Slave & Damnation Alley CD+DVD-setti tuli ostettua ihan vain mukana tulevan DVD:n vuoksi, sillä tältä löytyy vuoden 2011 KIT-keikka kokonaisuudessaan. Kyseisellä keikalla bändi oli todella kovassa vedossa ja Betsyn ääni kulki mahtavasti. Valitettavasti tallenteella Betsyn ääni ei kuulosta niin hyvältä kuin mitä paikan päällä. Keikan biisilista keskittyy pääasiassa debyyttialbumiin, lisäksi EP:ltä Damnation Alley ja Live For The Whip sekä toiselta albumilta Skull Crusher.
2011-keikan lisäksi DVD:ltä löytyy myös vanhoja live-tallenteita 80-luvulta sekä kaksi promovideota. Näitä vanhoja tallenteita onkin hieno verrata tuoreempaan KIT-keikkaan. Spiikit ja maneerit ovat lähes samat, mutta harmillisesti 2011 ei enää nähty arkkuun kahlehdittua ja nahkaan verhottua miesorjaa lavalla. Promovideoissa valitettavasti näkyy, miten vähän aikoinaan on arvostettu master-nauhojen tallettamista, sillä videot vaikuttaisivat olevan useampaan kertaan VHS-nauhalta toiselle kopioituja ja kuvanlaatu sen mukaista. Sääli, sillä nämä videot ovat taidetta!
Sekä Damnation Alley 12" että Be My Slave LP julkaistiin uudelleen muutama vuosi sitten myös vinyylillä Molten Metal Productionsin toimesta. Näitä näyttää vielä löytyvän aika helposti levykaupoista.
Pyrin kirjoittamaan omasta mielestäni mielenkiintoisista yhtyeistä ja äänitteistä, sekä muista jotenkin Heavy Metaliin liittyvistä asioista. Paskoille nauhoille ei aikani riitä, joten aiheiksi päätyvät vain sellaiset julkaisut, jotka olen kelpuuttanut omaan levyhyllyyni.
Pääasiassa tullee puhuttua 80-luvun julkaisuista, mutta mukaan saattaa eksyä välillä jotain tuorettakin materiaalia. Ainakin muutama mainostamisen arvoinen demo on jo mielessä. Tavoitteena olisi saada jotain ulos parin viikon välein, saa nähdä miten tässä käy...
